Olen jo monen vuoden ajan kaupungin viljelypalstojen ohi pyöräillessäni elätellyt ajatusta, kuinka joskus kuopsuttelisin kauniina - muttei liian helteisinä - kesäpäivinä maata omalla palstallani, ja heti juhannuksen jälkeen alkaisin kantaa kotiin kassikaupalla satoa. Jostain syystä uskaltaudun ilmoittautumaan palstajonoon vasta vuosi sitten.
Onneksi läheisellä palstalla ei ole vuosien jonoa. Tiistaina viesti odotti sähköpostissani. Palsta 39 on vapautunut. Ottaisinko sen vastaan?
Näin jo silmissäni ensi kesän sadon. Ja sen ihanan kukkameren. Yrttipuskat.
Mieheni yritti muistuttaa, ettei meidän pieni pihammekaan ole kovin hyvin hoidettu. Puuhaa riittäisi siinäkin.
Tiedän, se on totta. Ylimääräistä aikaa on tässä arkirumbassamme ruuhkavuosien keskellä varsin rajallisesti. Aikani ei nytkään riitä kaikkeen mitä haluaisin tehdä. Sormeni kuitenkin syyhyävät päästä käsiksi multaan, taimiin, jopa rikkaruohoihin. Mieleni kaipaa puutarhaan. Palsta 39, täältä minä tulen!
Palstasta tulee harrastukseni. Kokeilen myös, sopiiko blogin muoto palstaviljelyn oppituntien dokumentointiin.
En ole vielä nähnyt palstaani. Huomenna pääsen katsomaan. Viisivuotias poikani, Isompi, lupasi tulla mukaan. Teemme aamulla tilannekatsauksen. Palaamme kotiin suunnittelemaan. Sunnuntaina tiedossa on maanmuokkaustalkoot. Ihana ystäväni, itsekin palstajonottaja, lupautui heti uutiseni kuultuaan apuun. Palstalla ei ilmeisesti ole tehty tänä vuonna syysmuokkausta, ja ymmärsin että se on ollut hieman huonolla hoidolla viime vuodet. Tarkoituksena on kääntää ainakin osa maasta vielä nyt syksyllä. Jännittää, onko siellä istutuksia, jotka kannattaa säästää. Ja tunnistanko niitä? Marjapensaat ainakin tunnistan. Ainakin mustaherukan. Siihen aikaan vuodesta kun siinä on marjoja.
Neljän ensimmäisen päivän aikana harrastukseni on edennyt kirjastoreissun ja saappaiden oston verran. Lapio minulta sentään löytyy varastosta. Olen asioita teorian kautta lähestyvä ihminen, ja luonteva tapa suunnitella jotain niinkin konkreettista kuin kasvien kasvatus, on lainata aiheesta pino kirjoja.
Teoriakertaukselle todella on tarvetta, sillä aiemmat yritykseni tässä lajissa eivät ole olleet kovin menestyksellisiä. Olen kasvattanut parvekkeella tomaatteja, jotka eivät koskaan kypsyneet. Pienenpienestä pihastamme olen myös viimeisen viiden vuoden aikana yrittänyt saada aikaiseksi puutarhaa yrttipenkkeineen, kirsikkapuineen, perennapenkkeineen ja marjapensaineen. Yrttipenkki tosin on liian varjoisassa nurkassa, kirsikkapuut eivät ainakaan vielä ole tuottaneet satoa, eikä kukkapenkeissäkään ole kehumista. Viime kesänä toinen kukkapenkki oli jopa lähes tyhjillään. Aika ei riittänyt pihanhoitoon.
On pihalla ollut hyviäkin hetkiä. Ehkäpä juuri niiden ansiosta odotan palstalta paljon.
Hätäpäissäni ostin jo säkillisen luonnonlannoitetta. Ajattelin kääntää sitä maan joukkoon "perustamislannoitukseksi" sunnuntaina. Nyt on reilu vuorokausi aikaa selvittää, onko tämä suunnitelma oikean suuntainenkaan. Jos ei, niin perhe ilahtunee aikeestani säilöä kanankakkasäkkiä talven yli pienessä ulkovarastossamme.
Innostuksen rinnalla epävarmuutta siis ilmassa. Mutta yksi on varmaa: uudet keltaiset kumisaappaani ovat aivan ihanat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro vinkki, osoita myötätuntoa tai jätä muuten vain puumerkki käynnistäsi.