sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Urakka alkaa hahmottua

Aamulla laitoimme innokkaina saappaat jalkaan, minä ja Isompi. Kaksivuotias, Pienempi, joutui jäämään kotiin flunssan vuoksi. Hänkin olisi kovasti halunnut mukaan "paltsalle". Pyörällä palstalle hurauttaa meiltä viidessä minuutissa. Jännitystä oli ilmassa - miltä näyttäisivät ne sata neliömetriä maata, joista on tuleva harrastukseni.

Ja löysimmehän me ne oikeat neliöt. Ensin huokaisin helpotuksesta. Olin ehtinyt kauhistella aarin olevan ehkä sittenkin liikaa, olisiko pitänyt aloittaa puolikkaalla? Aarin todellisen koon hahmottaminen vain mielessään on varsin hankalaa. Asumme hieman alle sadan neliön asunnossa. Olenkin ajatuksissani suhteuttanut palstan kokoa asuntomme kokoon. Se tuntui hurjan isolta alalta kasvimaalle. Ehkä tilan hahmottaminen on kuitenkin erilaista sisätiloissa kuin ulkona. Palstan koko näytti nimittäin juuri sopivalta. Siitä siis helpotuksen huokaus.

Minulle oli kerrottu, ettei palsta välttämättä olisi kovin hyvässä kunnossa. Viereisiin syyskuntoon laitettuihin palstoihin verrattuna se näyttikin melko säälittävältä. Marraskuussa hyvinkään hoidettu palsta ei ehkä ole mikään ilo silmälle. Tämä näytti ryteikölle. Se ei kuitenkaan lannistanut tunnelmaamme. Tässä saamme kasvattaa perunaa. Ikiomia porkkanoita. Kesäkurpitsaa, papuja, herneitä. Salaattia, selleriä ja valkosipuleita.



Syystyöt edelliseltä viljelijältä selvästi on jäänyt tekemättä. Vaikea oli myös sanoa, onko alaa viljelty viime kesänä. Koko ala oli tasaisesti heinän ja kasvien peittämä. Kovin montaa kasvia en tunnistanut.





Mansikantaimia maasta löytyi. Melko pieniä ja rikkaruohojen ympäröimiä. Jos en saa koko alaa huomenna käännettyä, mansikat saavat jäädä paikoilleen. Katson keväällä, onko niissä säästämistä.



Marja- tai muitakaan pensaita ei palstalla ollut. Vadelman varsia palstan keskellä kasvaa. Ne ajattelin nyt alkuun jättää paikoilleen.



Viisivuotias kaiveli maata  ja oli aivan innoissaan löytäessään perunoita!



Edellinen viljelijä oli myös jättänyt seuraajalleen vähemmän mieluisan yllätyksen. Aloitinkin siivoamisella.



Tänään siis vain arvioin palstan nykytilaa. Huomenna täytyy hoitaa syksyn ainoa urakka, maankääntö. Tänään olenkin perehtynyt puutarhanhoidon teoriaan kasvimaan syystöiden osalta. Löytämiäni ohjeita on tosin hieman hankala soveltaa.

"Kasvimaa käännetään heti sadonkorjuun jälkeen." Aivan, tosin en tiedä onko satoa korjattu tänä kesänä lainkaan. Joka tapauksessa "heti sadonkorjuun jälkeen" oli kauan sitten.

"Maa käännetään lapion syvyydeltä käyttäen tasakärkistä puutarhalapiota tai talikkoa." Minulla ei ole kumpaakaan. On vain pistolapio.

"Älä käännä vanhan kasvuston jäänteitä maan sisään, sillä niissä voi olla kasvitaudin aiheuttajia, jotka voivat pilata seuraavan kesän sadon." Mitä ihmettä mä niille sitten teen? Ne ovat kuihtuneina siinä maan pinnassa.

Lisää humustakaan en enää maahan saa, lehdet on jo haravoitu pihoilta. Kompostiakaan ei takataskusta löydy.

No, suunnitelma kuitenkin huomiselle on olemassa. Käännämme maan (pistolapioilla!) hieman yli puolelta alasta. Levitän ostamani luonnonlannoitteen käännettäville aloille. Huolimatta siitä että lannoitus olisi parasta tehdä keväällä, ei siitä kai haittaakaan ole jos laitan lannoitteen maahan nyt syksyllä. Lannoite on hitaasti liukenevaa, peruslannoituksen luvataan nostavan maan ravinnetasapainoa pitkäksi aikaa.

Maan happamuutta ajattelin tutkia vasta keväällä ja kalkita tarvittaessa vasta silloin. Nyt ei valmistautumisaika riitänyt asiaan perehtymiseen.

Tämä viikonloppu on siis viime hetki tehdä jotakin palstan eteen ennen kevättä. Työpäivien jälkeen on jo pimeää ja ensi viikonloppu on täynnä ohjelmaa.

Sitten saattaakin olla jo talvi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro vinkki, osoita myötätuntoa tai jätä muuten vain puumerkki käynnistäsi.