Retiisejä saimme jo aiemmin. Nyt oli nauriiden vuoro.
Nauriit olivat kasvattaneet komeat lehdet. Kasvatin taimet aluksi harson alla, mutta lehtien kasvettua monin kerroin naapurikasveja isommiksi jätin ne ilman suojaa.
Naurismaan muokkasin tiukkaan savimaahan lisäämällä turvemultaa ("peruslannoitettu") sekä jonkin verran kompostoitua hevosen lantaa. Lannoitukseksi olen antanut tuhkaa ja luujauhoa. Viimeiset pari viikkoa nauriin juurilla oli myös ruohokate.
Metrin rivi tuotti runsaan sadon. Myös lasten kasvimailla oli muutama nauris, ja hienosti kasvoivat nekin.
Määrä ei kuitenkaan tässä korvaa laatua. Nauriissa nimittäin oli valitettavan paljon vikoja. Reikiä ja pintavioitusta löytyi lähes jokaisesta. Olettaisin, että niihin syynä olisi kaalikärpäsen toukka. Harson kanssa olisi siis ilmeisesti pitänyt olla tarkempi. Viimeiset pari-kolme viikkoa naurispenkki oli ilman harsoa, vaikka ympärillä olevat pienemmät vielä pidin suojassa. En vain jaksanut alkaa säätää tukikaarien kanssa. Katekaan ei ollut kauhean tiukasti naattien ympärillä. Tiheä kate lukemani mukaan voisi sekin ehkäistä kaalikärpäsen munimista kasvien juurille.
Aika moni nauriista oli myös halkeillut tai muuten epämuodostunut.
Ulkonäköpuutteita suurempi puute oli kuitenkin maussa. Nauriit olivat kovin kitkeriä. Suorastaan polttavan makuisia. Maussa oli paljon samaa kuin retiiseissä.
Kitkerälle maulle löysin kolme mahdollista selitystä: joko nauriit ovat saaneet liikaa typpeä, liian vähän vettä tai maata vaivaa boorin puutos. Boorista en tiedä mitään. Typpeä on tullut lannasta, ja kai peruslainnoitetussa turvemullassakin on typpeä ollut mukana. Myös luujauho muistaakseni sisältää vähän typpeä, vaikka suhteessa hyvin vähän fosforiin verrattuna. Mitenkään ahkerasti en ole kastellut, mutta alkukesä ei kyllä ole ollut erityisen kuivakaan.
Naurista voi kylvää "juhannukseen asti", mutta ajattelin vielä tällä viikolla laittaa muutaman siemenen maahan, jos vielä toinen sato ehtisi valmistua. Samaan kohtaan en kuitenkaan viitsi laittaa - en tiedä miten pitkään kaalikärpäsen toukat maassa viihtyvät. Pitäsi siis löytää joku muu nurkka - tai kääntää pieni pätkä vielä kääntämättömiä reunoja uudeksi naurispenkiksi.
Pari naurista oli kasvattanut kaksi juurta. Ironista kyllä, tämä epämuotoinen oli jostain syystä ainut hyvän makuinen yksilö!
Myös yksi kaunismuotoinen ja toukilta säilynyt joukosta löytyi. Tältä näiden kai kuuluisikin näyttää.
Paistelin kitkerätkin nauriit grilliruoan lisäkkeeksi valkosipulin, kyntelin, kirvelin ja persiljan kera. Ihan ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro vinkki, osoita myötätuntoa tai jätä muuten vain puumerkki käynnistäsi.