Minun värityskirjani

Hesari tiesi kirjoittaa torstaina, kuinka aikuisten värityskirjat eivät ole vain hassu trendi vaan oikeasti mielenterveyttä edistävä harrastus. Jos elämä on liian hektistä ja aivoilta vaaditaan arjessa enemmän, kuin mihin ne pystyvät, alkaa ihminen pahimmillaan käyttäytyä, kuin hänellä olisi tarkkaavaisuushäiriö. Mielen pitäisi myös joskus saada levätä.

Jutussa todetaan, että nykyaika ei kannusta mieltä lepäämään, vaan odotukset aivoille ovat entistä suurempia. Yksinkertainen fyysinen tekeminen on mielelle parasta rentoutusta. Tekeminen ei saa olla liian vaikeaa ja siihen pitäisi sisältyä jotakin fyysistä. Haastateltu aivotutkija Minna Huotilainen kuitenkin toteaa, että nyky-yhteiskunta ei tarjoa tämäntyyppistä toimintaa. Siksi me etsimme sitä tietoisesti jostain.

Luin juttua aamulla bussissa matkalla töihin ja nyökyttelin. Tunnistin sen, mistä kirjoitettiin. Tunnistin puheen tarkkaavaisuushäiriöiden ilmaantumisesta mielen kuormittumisen seurauksena. Ja tunnistin tarkalleen sen, miten pieni helpohko fyysinen tekeminen voi olla se avain, joka saa palautumaan.

Olen viime aikoina aina ajoittain kokenut keskittymiskyvyn heikkenemistä työssäni. Työni ei ehkä objektiivisesti arvioiden ole mitään supervaativaa. Olen asiantuntijatehtävässä ja pienen tiimin esimiehenä, työrytmi on kova ja tehtäväkenttä kohtuullisen laaja. Silti kyse ei ole mistään neurotieteestä, minulla ei ole varsinaista itsenäistä tulosvastuuta saati vastuusta kenenkään terveydestä tai elämästä, vaan toimin ihan puhtaasti hallinnollisissa tehtävissä. Tiiminikin on tosiaan pieni ja oikein hyvin toimiva. Työn määrä kuitenkin usein musertaa alleen, samoin vastuu siitä, ettei oma tiimini musertuisi työmäärän alle.  Arki on joskus pelkkää sumua.

Huomaan itsessäni erittäin hyvin kiireisten jaksojen vaikutuksen - tarkkaavaisuus, pitkäjänteisyys ja joskus jopa ongelmanratkaisukyky ovat koetuksella. Kun nämä kaikki ovat edellytyksiä työn suorittamiselle, on vain rehellistä sanoa että samalla tehokkuus ja työn laatu kärsivät. Aivoni ylikuumenevat, haluan vain sulkea tekemättömät asiat ajatuksistani, ja piiloutua omaan nurkkaani ja toivon, ettei kukaan minua sieltä löydä. On aikoja, jolloin joka puolelta tulevat vaatimukset vievät voimat. Silloin myös se, mikä antaa todellisia voimavaroja, perhe ja ystävät voi muuttua mielessäni pelkiksi vaatimuksiksi. Usein nämä vaatimukset ovat enemmän omien mielikuvien tuottamia kuin toisten ihmisten todellisia vaatimuksia. Haluaisin olla hyvä äiti ja pitkän työpäivänkin jälkeen leikkiä täysin keskittyneenä lasten kanssa pikkuautojen ja lentokoneiden korjaamoa ja olla se pitkäpinnainen aikuinen, joka ei hermostu, vaikka lapset, itsekin päivästä väsyneenä kiukuttelevat aivan turhasta iltapalapöydässä ja vaativat mahdottomia.

Vaikka aika perheen kanssa on se, mitä eniten haluaisin lisää, joskus huomaan, että se ei rentouta mieltäni. Tunnepuolella se palauttaa minut todellisuuteen, siihen mikä on tärkeää, mutta aivot jatkavat ylikierroksilla, keskittymiskyky pysyy teillä tietämättömillä ja ajatukset kiertävät kehää josta eivät pääse ulos.

Keskellä ruuhkavuosia minulla on yhä useammin vahva tunne, että koskaan ei ole aikaa ajatella. Tämä Hesarin artikkelissakin todettiin nykyajan ongelmaksi; Missään ei ole rauhaa ajatella. Ehkä siksi juttu tuntuikin niin tutulta. Kun vain saisi olla hetken ja ajatella. Niin ettei tarvitsisi ajatella jotain tiettyä, vaan antaa ajatusten soljua aivoissa omia aikojaan. Ettei tarvitsisi aina pinnistellä. Kun lapset on saatu illalla nukkumaan, ja saan olla hetken rauhassa, en oikein osaa tehdä mitään. En osaa rauhoittua, kun olen paahtanut koko päivän sata lasissa, tai ainakin aivoni ovat näin tehneet. Fyysisesti ei ehkä paahtamisesta voi puhua, istunhan tietokoneen äärellä, palaverihuoneessa tai kotisohvalla suuren osan päivästä. Sen, mitä en juokse paikasta toiseen.

Ehkä minunkin pitäisi alkaa värittää. 

Tai ehkä on vain pinnisteltävä vielä muutama kuukausi, sillä tiedän että tunnelin päässä on valoa. Pian on aika, jolloin voin avata värityskirjan, tai oikeastaan aloittaa sen mikä värityskirjan sijaan minulle tuo sen kaivatun levon mielelleni. Kun pääsee tekemään jotain sopivan helppoa, meditatiivista puuhaa, jossa mielen voi antaa liikkua omilla teillään...

Kun värittää, kutoo sukkaa tai luo lunta...

"Lopulta keho alkaa seurata mieltä. Kun käsi värittää paperia, mieli rentoutuu. Syke ja hengitys hidastuvat. Ajatukset alkavat virrata uusille poluille. Tai kuten aivotutkija sen sanoo: ohjausresurssia vapautuu ja mieli assosioituu uudelleen." (HS 21.1.2016)

Kun saa upottaa sormet multaan. Toteuttaa suunnitelmaa, kitkeä, kylvää, kitkeä uudelleen.  Luoda järjestystä kaaokseen. Mieli rentoutuu. Syke ja hengitys hidastuvat. Ajatukset alkavat virrata uusille poluille. Tai kun piirtää kasvimaastaan kymmenettä pohjapiirrosta, vaikka tietää sen täysin hulluksi. Nyt oikeastaan ymmärrän, miksi olen niitä pitkin talvea tehnyt. Ja tosiaan! Muutaman olen värittänytkin.

Viime kevään elin elämäni uuvuttavinta työrupeamaa samanaikaisesti kuin aloin muokata saamaani villiintynyttä viljelypalstaa toimivaksi kasvimaaksi. Vaikka tunteja ei elämässäni vapaana olisi tuolloin ollutkaan, ja usein puuhailin palstallani iltamyöhällä, ettei se aika olisi ollut  kokonaan pois lasten kanssa vietetystä ajasta, luulen että se pieni pala maata, yksi aari , pelasti minut loppuunpalamiselta. 

Ihana kollegani eräänä päivänä sen totesikin, kun mietimme, mikä pitää kiireen keskellä ihmisen järjissään. Että pitäisi olla joku asia, josta innostuu, ja jota haluaa pohtia ja suunnitella, vaikkei olisi lainkaan pakko. "Sulle se on sitten varmaan se kasvimaa", hän sanoi ja pohti, että kyllä hänenkin pitäisi löytää jotain joka vaikuttaisi samalla tavoin. 

En ole vielä saanut häneen kasvimaainnostusta tarttumaan. Olen kyllä yrittänyt. Ehkä voisin ostaa hänelle värityskirjan.

Siemensuunnitelmat

Vuosi vaihtui ja ainakin henkisesti ollaan jo kevään puolella. On siis lupa alkaa ihan konkreettisesti  valmistautua tulevaan palstakauteen.

Tammikuun alussa ei palstalle vielä pääse, mutta suunnitelmat kesän kasvatuksista voi tehdä hyvin jo nyt, ja siemenostoksille pääseminen oikeastaan edellyttääkin jonkinlaista suunnitelmaluonnosta - ainakin jos tila on tiukasti rajattu, kuten minulla. Jos nimittäin tekisin ostokset ilman suunnitelmaa, päätyisin ostamaan paljon enemmän kuin voin ikinä pihalle ja palstalle kylvää.

Siementen ostamisessa on jotakin minuun kovasti vetoavaa. Siemenet poikkeavat muista ostoksista, sillä niiden kuluttaminen on luonteeltaan aivan erilaisesta; siemenistä kasvaa uutta, ne eivät elinkaarensa päätteeksi päädy roskana kaatopaikalle. Yksittäiset siemenpussit,  jopa ne kalliimmat, ovat sen verran edullisia, että tuntuu hyväksyttävältä antaa itselleen lupa heräteostoksiin. Pienellä ostoksella kokee saavansa suuren ilon, kun pussin hinnalla saa sekä mukavaa puuhaa, mahdollisuuden onnistumisen tunteeseen, että ihan konkreettisesti paljon valmiita hyöty- tai koristekasveja. Eurolla tai parilla voi ostaa pientä luxusta,  erikoisemman kalliimman lajikkeen tutun  ja turvallisen sijaan tai jotain pientä ylimääräistä, ihan vain tämä yksi, ja sitten vielä tämä ja... 

Jokin tällainen ajatusketju lienee takana, kun siemenkaupat saavat homman lähtemään ihan lapasesta.

Koska kuitenkin yritän olla järkevä, olen päättänyt, että jokaista hankintaa ennen tulee tarkastaa, että sille on tilaa.

Vaikka siemenvarastoni on vasta yhden viljelyvuoden aikana karttunut, riittäisi se aivan mainiosti tämän vuoden tarpeisiin ja jäljellekin jäisi. Se ei kuitenkaan kata kaikkia lajeja, joita haluan ensi kesänä kasvattaa. Ennen tarkemman pohjapiirrustuksen valmistumista ajattelinkin aloittaa listaamalla, mitä aivan ehdottomasti tarvin.

Hankintalistalle varmuudella päätyvät:

Porkkana. Varhainen Primo-lajike osoittautui oikein hyväksi viime kesänä, mutta sille kaveriksi porkkanaviljelyn laajentamiseksi tarvitsen pari muutakin lajiketta. Ainakin toinen saa olla myöhäinen, jotta satokausi olisi mahdollisimman pitkä.

Palsternakka. Viime kesänä palsternakkarivimetrini tuotti noin kuusi mojovaa  juurimötkälettä, tämänkin ajattelin vähintään tuplata. Siemenet sain viime vuonna ystävältä, joten varastossa ei niitä ole.

Punajuuri. Punajuuri oli yksi viime kesän harvoista epäonnistumisistä, mutta ehdottomasti yritän uudelleen. Yksi perinteinen punainen ja vaikka yksi raidallinen.

Mangoldi. Mangoldin siemenet sain myös ystävältäni, joten niitä ei ole jemmassa. Viime kesän lajike oli punaruotinen Rhubarb Chard, sillä voisi jatkaa ja seuraksi hankkia valkoruotisen kaverin. Mangoldiin nimittäin ihastuin suunnattomasti.

Purjo. Tätä pitää kokeilla, vaikka olen ymmärtänyt Purjon olevan vähän hankala. Ihan perinteinen, ei kovin myöhäinen lajike.

Tomaatti Hundreds and thousands kuulostaa mielenkiintoiselta Chocolate Cherryn ja Tiny Timin seuraksi. Ilman kasvihuonetta olen ajatellut pitäytyä vain pienissä kirsikkatomaateissa.

Avomaankurkku. Tästä ei mitään kokemusta, joten jo ihan siksi täytyy kokeilla. Kasvimaalla kuuluu olla kurkku.

Kurpitsa. Yksi iso keltainen ja yksi iso harmaanvihreä, pienen Jack be Little -lajikkeen siemeniä on viime kesältä. Kuvassa jättikurpitsa Marina di Chioggia (Impecta)

Kesäkurpitsa. Peruskesäkurpitsa Nimban lisäksi toinen (ja ehkä kolmas). Haluaisin yhden pitkiä ja rapsakoita kurpitsoita tekevän lajikkeen, sekä yhden jonka hedelmät olisivat enemmänkin soikeanpulleita. Varastostani löytyy myös yksi pieniä pyöreitä hedelmiä tekevän eight ball -lajikkeen siemen. Viime vuonna ei menestystä juuri ollut, lajike iti huonosti, toinen itänyt taimi katkesi jo taimikasvatusvaiheessa ja toinenkin heti ulosistutuksen jälkeen. Odotukset tämän viimeisen siemenen suhteen ovat melko maltilliset, mutta eihän sitä koskaan voi tietää.

Chili - joku keskitulinen lajike. Ei tarvetta hifistelyyn. Ruukkuun terassille.

Mansikkakoiso. Viime kesänä vain pari marjaa ehti kypsyä, enkä tajunnut siirtää ruukkuja sisään ennen ensimmäistä hallayötä. Nöyrästi uuteen yritykseen vain.

Juuripersilja. Kuulostaa kiinnostavalta.

Mukulaselleri tai lanttu. Näitä en ottanut mukaan viime vuonna, mutta nyt ovat taas harkinnassa. Täydentäisivät peruslajeina valikoimaa.

Nauris. Snowball-lajikkeen siemeniä vielä löytyykin, mutta tuottivat jostain syystä todella kitkeriä, suorastaan pahanmakuisia nauriita. Tiedän kyllä että vika oli ennemmin olosuhteissa kuin lajikkeessa, mutta sitä en tiedä mitä tulisi muuttaa, joten taidan kokeilla sopisiko joku toinen lajike pellolleni paremmin.

Hui! Vieläkö näitä välttämättömiä on näin paljon... (Kirjoitin listan ensin ja sitten aloin lisäilemään pohdintoja.) Siispä jatketaan

Parsakaali. Siemenvarastossa vielä kahta lajiketta, mutta koska toinen (purple sprouthing) ei tehnyt lainkaan kukintoja viime kaudella,  en uskalla pelkästään näiden varaan laskea. Yksi uusi siis tarvitaan testiin. Tosin viimekesäisistä parhain, Healthy option, on juuri se, jonka siemeniä ei ole jäljellä, ehkäpä päädyn valitsemaan uudelleen sen.

Lehtikaali. Ihan perusvihreä.

Salkopapu. 1-2 lajiketta, vihreää ja värikästä. Ehkä pilkullista.

Pensaspapu. Liila. Vihreää "haricots verts" pitäisi vielä löytyä.

Härkäpapu. Kaksi lajiketta, suosituksia otetaan vastaan. Hyötykasviyhdistyksellä oli ainakin mielenkiintoisia.

Joitain kukkiakin. Ihan välttämättömiä.

Salkoruusu. Onko mitään hienompaa.  Joku yksinkertainen ja vaaleanpunainen.

Rohtosalkoruusu. Salkoruusu yrttimaallekin. En voi vastustaa.

Kiiltomalva. Voi, niin kaunis (ainakin Impectan kuvissa, en ole livenä nähnyt).

Maurinmalva. Koska malvat nyt vaan on.

Rohtopunahattu. Sopisi yrttipenkkiin antamaan väriä.

Kellohunajakukka. Varhaisena kukkijana ajattelin kokeilla kukkapenkin reunuskasviksi.

Maloppi. No, malva sekin.

Japaninesikko. Tähän ihastuin Exotic gardenin luettelossa. Herkkä.

Kosmoskukka, tämä on saatava Impectalta, Sweet Dreams.

Kesämalvikki. Tarviiko tästä muuta sanoa. Dwarf Pink Blush.

Mietin oikeastaan vain, miksi valitsin nimekseni bloggerissa Päivikki kun olisin voinut olla Malvikki.

Nämä välttämättömät tekevätkin sitten 37 kohdan listan ostoskoriin. Ehkä on siis syytäkin varmistaa vielä, että jokaiselle löytyy paikka. Siitä varmastikin lisää seuraavalla kerralla. Hyviä siemenostoksia kaikille!

(Mä taidan siemenostosten lisäksi koittaa surffailla etsimässä bloggerin käyttöohjeita ja vinkkiä, miten kuvat saa pysymään samassa linjassa keskenään...)