tiistai 29. maaliskuuta 2016

Lupaus tulevasta

Kävin pääsiäisenä kurkkimassa lumen alta paljastuvaa palstaani. Tasaisella palstamaalla aurinko pääsee lämmittämään maata vapaasti. Alue tuntuu kuitenkin pidättävän sulamisvesiä varsin tehokkaasti, ja vaikka palstani toisella reunalla on oja, vesi näyttää seisovan palstalla paikoillaan, ei siis virtaavan ojaan. Savisen ruokamultakerroksen alla on tiivis vaaleanharmaa savi, tämän havaitsin viime kesänä jotakin tavallista syvempää kaivantoa tehdessäni. Tiivis savimaa ei läpäise vettä, senhän ymmärtää. 


Nyt pohdin, kannattaisiko vesiä käydä lapion avulla ohjailemassa ojaan ja vaikuttaisiko se kevättöiden aloitusajankohtaan. Tämä voisikin olla sellainen työ, johon saisin lapsista innokkaat auttajat. Lasten ottaminen mukaan savisen ja veitsen pellon ojittamiseen tietäisi toisaalta isoja jälkitöitä pyykkirintamalla.


Maa siis oli vielä varsin märkää, eikä suurempia kevään merkkejä näkynyt. Pieniä viitteitä tulevasta kuitenkin löytyi jo. Muutama sipulikukan varsi pilkisti lehtikatteen lomasta, mutta kukkimiseen on ensimmäisilläkin vielä aikaa. Punahierakka olikin ainoa, joka lupaavasti oli alkanut tehdä ensimmäisiä lehtiä. Näissä kuvissa on ehdottomasti lupaus keväästä.





Syksyllä olin kohtuullisen ahkera ja merkitsin valtaosan monivuotisista kasveista nimilapuin (tai oikeammin nimitikuin). En juurikaan tunnista vielä kasvieni lehtiruusukkeita, ja ilman merkintöjä menisi monessa tapauksessa varmasti kukinnan alkuun asti, ennen kuin tunnistaisin kasvit. Lisäksi nimilappu antaa vihjeen siitä, että sen lähellä saattaa olla taimi, joka on tarkoituksella siihen istutettu - älä siis kitke sitä rikkaruohona pois! Myös muutaman sipulikukan merkitsin, liljat ja laukat lähinnä.


Nyt koetin kin tihrustella maata erityisesti nimilappujen ympäristöstä jännityksellä. Kiinnostavaa nähdä miten eri kasvit ovat selvinneet talvesta. Tammikuun paukkupakkasethan tulivat ainakin täällä pääkaupunkiseudulla tänä vuonna epäedullisesti ennen kuin maa oli saanut suojaavaa lumipeitettä lainkaan. 


Hyötykasvien puolella monivuotisia palstallani ovat lähinnä yrtit. Minttu ainakin oli jo kovasti lähdössä kasvuun ja uutta kasvua olin havaitsevinani myös iisopissa. Salviasta ja timjamista ei vielä nähnyt mitään. Suurin jännitys kohdistuu luonnollisesti viiteen parsan taimeen. Savinen maa jolla vesi seisoo on parsalle hyvin epäedullisesti kasvupaikka, mutta yrittää täytyy kuitenkin. Ainakaan vielä en tästä jännityksestä päässyt, merkkejä selviämisestä ei ollut nähtävissä.


Perennoja ehdin viime vuonna istuttaa joitakin, joten jännitystä talven yli selviämisestä on kukkarintamallakin. Myskimalva ja palavarakkaus tekivät selvästi jo ensimmäisiä lehtiruusukkeitaan. Kuvassa kuvittelisin olevan ruusumalvan lehden. Juuri muuta en vielä löytänyt, mutta kukkapenkit olivatkin osin vielä lumen peittämiä.




Puoliksi sulanut palstani näyttää maaliskuun viimeisellä viikolla tältä:



Melko karua vielä, mutta huhtikuu on lupauksia täynnä.




maanantai 28. maaliskuuta 2016

Ihanaa vaaleanvihreää

Kevättalvi on taas mennyt lapsiperhearjen kiireissä viilettäessä. Töissä olen istunut hieman liikaakin, ja ajatuskin näytön ääressä vietetystä vapaa-ajasta on ollut mahdoton. Puhelimella olen silloin   tällöin bussissa istuessani kirjoitellut kasvimaa-ajatuksia muistiin, mutta luonnoksiksi ovat toistaiseksi jääneet. 



Nyt kevät kuitenki kolkuttelee jo niin lähellä, että on aika aloittaa kauden kasvimaa-asioiden raportointi pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Ensi kesän palstasuunnitelmia olen pyöritellyt pitkin talvea ja pohjapiirroksia piirtänyt jos jonkin moisia. Siementilauksen näpyttelin lopulta Hyötykasviyhdistykselle, ja ainakin toistaiseksi olen malttanut pysyä tilatuissa - tilaus kyllä sisälsi muutamia heräteostoksia - enkä ole kauppojen siemenhyllyillä muuta kuin hypistellyt pusseja.

Viljelysuunnitelmien teon lisäksi olen koittanut hankkia myös hieman lisätietoa aiheesta. Viime kesänä mentiin aivan arvailuilla monen asian suhteen, vaikka kirjaston puutarhakirjavalikoimaa olinkin ahkerasti käynyt läpi jo ennen ensimmäistä palstakesää. Tänä keväänä osallistuin Hyötykasviyhdistyksen aloittelevan harrastelijapuutarhurin peruskurssille. Oli todella mukavat kolme iltaa, ja tietoa tuli paljon ja erityisen paljon innostusta. Ihanaa jo kevättalvella päästä fiilistelemään muiden samasta aiheesta kiinnostuneiden kanssa.

Taimikasvatus on myös jo kovassa vauhdissa. Tammikuun viimeisenä päivänä aloitin chilin, latva-artisokan ja sellerin kylvöillä. Olohuoneen ikkunan edustalla alkaakin olla jo melkoinen viidakko. En edes uskalla ajatella, mitä kaikkea vielä puuttuu, kun taimille varattu tila on jo aivan täynnä. 





Chiliä kylvin kolmea lajiketta, joista kaksi oli ruokakäyttöön ostetuista chileistä napatuista siemenistä, ja vain yksi siemenenä ostettu. Ostosiemenessä päädyin lajikkeeseen nimeltä Red Cherry, jonka luvattiin olevan keskivahva, maukas ja "lihaisa". Mitä tuo viimeinen sitten chilin kohdalla tarkoittaakaan. Chilejä en ole aiemmin siemenestä kasvattanutkaan, joten kiinnostavaa nähdä miten tämä etenee. Nyt noin kahden kuukauden ikäiset taimet ovat melko tanakoita, ja kasvavat hyvin. Tosin yhden taimen lehdet ovat kummallisesti tummentuneet.

Latva-artisokka on myös tämän vuoden uusi kokeilu. Kylvin Romanesco-lajiketta, vaikken sen selviämisestä Suomen ilmastossa tiedäkään. En valinnut artisokkaa kasvatettavaksi edes varsinaisesti sato mielessä, vaan toivoisin erityisesti saavani niitä nuppuja palstani kaunistukseksi. Jos ehtisivät kypsyä syötäviksi, olisi se pelkkää bonusta. Pitäisikin ehkä laittaa nämä kukkapenkkiin.

Selleriä minulla kasvoi viime vuonnakin, mutta silloin olin melko myöhässä kylvön kanssa ja varret jäivät todella ohuiksi. Tänä vuonna lähes kaksi kuukautta aiemmassa, katsotaan miten käy.







Seuraavina kylvövuorossa helmikuun puolen välin jälkeen olivatkin tomaatit ja basilikat. Minullahan ei ole kasvihuonetta, joten voi olla että tomaattini ovat hieman liian aikaisessa. Teinkin toisen kylvön nyt maaliskuun lopussa, ja yritän seurata, kummat taimet avomaalla ja terassilla lopulta kasvavat paremmin ja tuottavat satoa. Tomaattia minulla on tänä vuonna peräti viittä lajiketta, erityisesti palstaa ajatellen Outdoor Girl, jonka pitäisi pärjätä avomaallakin, pieniä tomaatteja tekevä Hundreds and Thousands, hieman isompia pieniä tuottava Tiny Tim, tummia tomaatteja tekevä Chocolate Cherry sekä paljon kehuttu Sungold, jonka siemeniä löytyi aivan yllättäin varaston hyllyltä vähintään kolmen vuoden takaa (ja kaksi siementä on silti itänyt!) Outdoor girlin ohella ajattelin laittaa muutaman taimen palstalle ja sitten muutamaa kasvatella terassilla ruukussa chilien seurana.

Basilikaa kasvattelen myös terassilla ruukuissa, ja useampaa lajiketta tätäkin on kasvamassa. Muut ovat samoja, joita viime kesänäkin pihallani oli ja jotka hyviksi osoittautuivat, uusina mukanan pikkubasilika sekä pyhä basilika. Ajattelin myös kokeilla ruukussa kasvavien yksittäisten taimien lisäksi yhtä tiheämpää basilikakasvustoa, varmaankin parvekelaatikkoon tms., tämän vuoksi taimia on aika paljon kasvamassa.



Muutamia kukkia olen myös jo alkanut kasvattelemaan (punakosmosta, punapäivänkakkaraa, kirjosalviaa), pienet ruukut salviaa ja oreganoa on myös varalta kasvamassa, jos viime vuotiset taimet eivät olisikaan selvinneet talvesta. Näiden lisäksi taimipöydältä löytyy purjoa, kiinansipulia, mukulaselleria, sarviorvokkia sekä rohtosalkoruusua. Ulkona on kylmäkäsittelyssä myös muutamia perennan siemeniä, jotka nekin saisi kohta ottaa takaisin sisään.

Sitä en olekaan vielä ratkaissut, missä kasvatan kaalit, kurpitsat, lamopinaatin ja kaikki muut esikasvatusta vaativat kukat. Jos maaliskuun lopussa tila on loppu, on lienee syytä hieman hidastaa tahtia.

Joka tapauksessa, tulossa on selvästikin kiireinen kevät.