Lupaus tulevasta

Kävin pääsiäisenä kurkkimassa lumen alta paljastuvaa palstaani. Tasaisella palstamaalla aurinko pääsee lämmittämään maata vapaasti. Alue tuntuu kuitenkin pidättävän sulamisvesiä varsin tehokkaasti, ja vaikka palstani toisella reunalla on oja, vesi näyttää seisovan palstalla paikoillaan, ei siis virtaavan ojaan. Savisen ruokamultakerroksen alla on tiivis vaaleanharmaa savi, tämän havaitsin viime kesänä jotakin tavallista syvempää kaivantoa tehdessäni. Tiivis savimaa ei läpäise vettä, senhän ymmärtää. 

Nyt pohdin, kannattaisiko vesiä käydä lapion avulla ohjailemassa ojaan ja vaikuttaisiko se kevättöiden aloitusajankohtaan. Tämä voisikin olla sellainen työ, johon saisin lapsista innokkaat auttajat. Lasten ottaminen mukaan savisen ja veitsen pellon ojittamiseen tietäisi toisaalta isoja jälkitöitä pyykkirintamalla.

Maa siis oli vielä varsin märkää, eikä suurempia kevään merkkejä näkynyt. Pieniä viitteitä tulevasta kuitenkin löytyi jo. Muutama sipulikukan varsi pilkisti lehtikatteen lomasta, mutta kukkimiseen on ensimmäisilläkin vielä aikaa. Punahierakka olikin ainoa, joka lupaavasti oli alkanut tehdä ensimmäisiä lehtiä. Näissä kuvissa on ehdottomasti lupaus keväästä.

Syksyllä olin kohtuullisen ahkera ja merkitsin valtaosan monivuotisista kasveista nimilapuin (tai oikeammin nimitikuin). En juurikaan tunnista vielä kasvieni lehtiruusukkeita, ja ilman merkintöjä menisi monessa tapauksessa varmasti kukinnan alkuun asti, ennen kuin tunnistaisin kasvit. Lisäksi nimilappu antaa vihjeen siitä, että sen lähellä saattaa olla taimi, joka on tarkoituksella siihen istutettu - älä siis kitke sitä rikkaruohona pois! Myös muutaman sipulikukan merkitsin, liljat ja laukat lähinnä.

Nyt koetin kin tihrustella maata erityisesti nimilappujen ympäristöstä jännityksellä. Kiinnostavaa nähdä miten eri kasvit ovat selvinneet talvesta. Tammikuun paukkupakkasethan tulivat ainakin täällä pääkaupunkiseudulla tänä vuonna epäedullisesti ennen kuin maa oli saanut suojaavaa lumipeitettä lainkaan. 

Hyötykasvien puolella monivuotisia palstallani ovat lähinnä yrtit. Minttu ainakin oli jo kovasti lähdössä kasvuun ja uutta kasvua olin havaitsevinani myös iisopissa. Salviasta ja timjamista ei vielä nähnyt mitään. Suurin jännitys kohdistuu luonnollisesti viiteen parsan taimeen. Savinen maa jolla vesi seisoo on parsalle hyvin epäedullisesti kasvupaikka, mutta yrittää täytyy kuitenkin. Ainakaan vielä en tästä jännityksestä päässyt, merkkejä selviämisestä ei ollut nähtävissä.

Perennoja ehdin viime vuonna istuttaa joitakin, joten jännitystä talven yli selviämisestä on kukkarintamallakin. Myskimalva ja palavarakkaus tekivät selvästi jo ensimmäisiä lehtiruusukkeitaan. Kuvassa kuvittelisin olevan ruusumalvan lehden. Juuri muuta en vielä löytänyt, mutta kukkapenkit olivatkin osin vielä lumen peittämiä.

Puoliksi sulanut palstani näyttää maaliskuun viimeisellä viikolla tältä:

Melko karua vielä, mutta huhtikuu on lupauksia täynnä.