Kausi avattu

Palstakausi 2016 on nyt avattu. Viikonloppuna kannoin työkalut palstalaatikkoon, kuskasin palstalle heinäpaaleja, multasäkkejä ja Pollen parasta ja ryhdyin innolla hommiin.

Sunnununtaina olimme isomman apulaispuutarhurin kanssa hommissa. Hän menee ensi syksynä kouluun, ja kun palstalta on rauhallinen lyhyt reitti kotiin ilman vaikeita tienylityksiä, sai hän luvan harjoitella itsenäistä pyöräilyä välillä koti - palsta. Itse ajelin autolla perässä, kun tavaroita oli vietävänä. Omatoiminen pyöräily tarkoittaa sitä, että saan jatkossa palstaseuraa ilman tylsiintymisvalituksia. Puutarha-apulaiseni voi tulla hetkeksi kanssani ja suunnata itse kotiin kun alkaa kyllästyttää - edellyttäen tietysti vielä, että kotona odottaa toinen aikuinen. Jee!

Tämän kauden työt alkoivat kompostin siirrolla yhdestä nurkasta toiseen. En oikein tiedä, oliko kompostimassa hiukkaakaan sellaista, kuin olisi tarkoitus. Ainakaan se ei haissut pahalle, eikä ollut märkää liiskaa. Oksia ja savista multaa lähinnä. Savisuus johtunee siitä, että olen kipannut sinne suuren määrän kitkettyjä juuririkkaruohoja, joissa on juuripaakkujen mukana ollut varmasti aika paljon savista maata. En toisaan tiedä, onko siitä haittaa. Jossain vaiheessa viime kesänä tuntui, että kompostiin kerääntyi kaikkea muuta paitsi vihreää, ja epäilin, alkaako hajoamista tapahtua lainkaan. Jotain selvästi on kuitenkin tapahtunut. Nyt odotellaan sitten syksyyn, ja katsotaan sitten näyttääkö tulos kompostimullalta.

Kompostin ohella sunnuntain työnä oli maa-artisokkien istutus. Vanhan kompostin paikalle paransin pienen nurkkapläntin jonne painelin mukulat. Viime vuonna artisokat olivat täysin parantamattomassa savimaassa, eikä sato ollut kovinkaan runsas. Tällä kertaa artisokat saivat hieman hiekkaa, turvemultaa ja hevosenlantaa. Katsotaan, onko sato yhtään parempi näillä eväin. Pinnalle laitoin vielä hieman olkia - lähinnä ehkä sen vuoksi, että näyttäisi siltä että jotakin on jo tehty.

Vietämme tällä viikolla lomaa, ja kuinka sopivasti (eikä ihan sattumalta) se osuukaan kevättöiden aloituksen ajankohtaan. Itsehän olisin tyytyväisenä vaikka koko viikon palstatöissä, mutta lapsille pitää ehkä ihan jotain pientä muutakin keksiä. Tällä lomalla oleilemme kuitenkin ihan vain kotona, tavoitteena lähinnä ehtiä tehdä tavallisia juttuja, joita ei ihan tarpeeksi ehdi hektisenä arkena. Käydään uimahallissa ja pelaillaan vähän tavallista enemmän pelejä, käydään eväsretkellä, peuhataan ja pötkötellään. Nykyisin kaipaankin lomalta juuri eniten näitä. Arjen kiireissä koen etten ehdi olla tarpeeksi kotona. Siksipä lomalla haluaisin olla ihan kotosalla, ainakin aina osan lomasta.  

Näyttää siltä, että maanantai oli alkuviikon ainut poutapäivä, ja nyt loppuviikolla palsta jää vielä odottelemaan parempia kelejä. Maanantain vietinkin lähes kokonaan palstalla. Aamulla satoi, joten aloitimme uimahallireissulla, mutta heti lounaan jälkeen suuntasimme isomman apulaispuutarhurin kanssa hommiin. Mittasin ja muokkasin paikan lapsille tuleville lavakauluskasvimaille. Molemmat saavat oman lavakauluksensa, johon saavat valita kasvit itse. Lavakaulukset voi käydä hakemassa jonain sateisena päivänä, paikka on kuitenkin nyt valmiina. 

Lasten kasvimaan kohdalta piti pelastaa toisaalle viime syksyiset syyskylvöni. Kylvin lähinnä perennoja pieniin rasioihin. Vielä ei juuri taimia ole näkyvissä, saa nähdä, onnistuuko tämä. Suureksi yllätyksekseni rasiassa, johon kylvin köynnöspinaattia, näkyy jotain pientä vihreää. Siemenet olivat jo edelliskeväisiä, ja olen ymmärtänyt että köynnöspinaatin siementen itävyys on hyvin lyhytaikaista, joten enpä ole varma, onko mahdollista että ne olisivat itäneet. Viime keväänäkään en useammasta kylvöyrityksestä huolimatta saanut näitä siemeniä itämään, joten olen vielä hieman epäileväinen - onkohan kyseiseen rasiaan päässyt kulkeutumaan jotain aivan muita siemeniä. Missään muussa rasiassa ei vielä elonmerkkejä näkynyt. Odottelennäistä syyshohdekukkaa, harmaamalvikkia, ruusumalvaa, tarhajalomalvaa, idänmiekkaliljaa ja rasioiden määrästä päätelleen kolmea muuta. Pitääpä tarkastaa mitä nimilapuissa lukeekaan.

Viime kesänä putsasin voikukkaa, juolaheinää ja rönsyleikikkiä umpeen kasvaneesta palstan pohjasta neljä kasvimaalohkoa. Tänä vuonna aion laajentaa niitä hieman, ja yhden viime vuona käytäväksi jääneen palasen kimpussa vierähtikin mukava tovi. Maa on aivan täynnä juurakkoja, ja perkaminen etenee todellakin lapiollinen kerrallaan. Onneksi sain viime vuonna putsattujen lohkojeni kohdalla todeta, että työ kantaa hedelmää ja juurikkojen määrä on romahtanut. Tästä saa motivaatiota aikaavievälle perkaustyölle.

Sainkin valmiiksi maanantain yhdeksäntuntiseksi venyneen palstapäiväni aikana perunamaan ja osan juurespenkeistä. Ensimmäisenä päivänä! Viime vuonna työ oli kyllä monin kerroin aikaavievempää. Kuten artisokatkin, myös perunat olivat viime vuonna pelkässä palstan savimaassa. Nyt tein myös perunamaan kohdalle hieman maanparannusta hiekan ja turvemullan voimin. Kunnollisen vaikutuksen saamiseksi olisi tosin varmasti tarpeen lisätä moninkertaisesti molempia, mutta onpa tämäkin alku.

Perunamaan ohella tein mittaustöitä. Olen hahmotellut palstalle uuden pohjapiirrustuksen, ja se täytyi merkitä kepein ja naruin. Parista kohtaa huomasin suunnitelman vaativan muokkaamista - kolmenkymmenen sentin levyiset käytävät kasvimaalohkojen välillä ovat ehkä riittävät, mutta kompostin ja tarvikelaatikon eteen tarvitaan ehkä sittenkin hieman enemmän tilaa. 

Ehdin toki hieman tutkailla kevään edistymistäkin. Valkosipulit ovat lähteneet hyvään kasvuun. Alemmassa kuvassa näkyy kokonaisina istuttamani valkosipulit, josta siis puskee varsia jokaista kynttä kohti samasta kohtaa. Nämä on tarkoitus pikapuolin nostaa maasta, jakaa ja istuttaa salaattipenkkiin.

Kukkapenkissä näkyi myös edelliskertaa enemmän eloa. Akileijat ovat jo pirteinä kurottelemassa aurinkoon. Niitä näyttää myös kylväytyneen, kun pienenpieniä pikkutaimia näkyi siellä täällä. Kaikki palstan akileijat ovat peräisin vaarini kukkaistutuksista, joita kävin viime kesänä mummin ja vaarin vanhan talon pihapiiristä etsimässä.

Köynnöspinaatin ohella tarhajalomalva oli viime vuonna ongelmallinen kylvettävä. Useamman kerran kylvin tätä, ja yhdestä kylvöksestä yksi siemen iti. Mikä onni oli huomata, että se on selvinnyt talvesta lehtipeitteen alla!

Myskimalvat ovat varmoja selvieäjiä, sen tiesin jo omalta pihaltani, josta olen myskimalvaa jopa jonkin verran joutunut kitkemään pois. Näiden lisäksi löysin punavärimintun, ruusumalvan, palavan rakkauden, punapäivänkakkaroita. Kaikki nämä tuntuvat pieneltä voitolta, kun melko pieniä ensimmäisen kesän taimia kaikki vielä syksylläkin olivat.

Myös siperian unikko,joka viime kesänä kasvoi todella kituisasti pienenä taimenruipelona, näyttää nyt tulevan vahvana esiin. Myskimalvaa ja akilleijoja lukuun ottamatta nämä ovat olleet viime kesän siemenistä, eivätkä vielä viime vuonna kukkineet. Saa nähdä joko tänä vuonna saamme kukkaloistoa monivuotisistakin.

Apulaispuutarhurini otti myös pienet päivätirsat minun huhkiessani. Aurinkokoin paistoi iltapäivällä hetkein oikein mukavasti lämmittäen, joten mikäpä tässä on loikoillessa.

Palstapäivän kruunasi iltapäivällä palstalle tulleet loput perheenjäsenet, joilla oli mukana piknik-eväät. Kävimme syömässä vieressä virtaavan joen rannalla, minkä jälkeen tapahtui apulaispuutarhurin vaihto isomman lähdettyä pelaamaan jalkapalloa ja pienemmän jäätyä seurakseni. Matsin jälkeen pienempikin napattiin mukaan kotiin, ja sain jäädä illan hämärtyessä puuhastelemaan vielä rauhassa vain omien ajatusteni kanssa. Enpä olisi kotiin malttanut lähteä, ellei kymmenen maissa alkanut valo olla niin vähissä, ettei ollut muuta vaihtoehtoa.