torstai 14. huhtikuuta 2016

Keväisiä ajatuksia

Uskomatonta, miten valon lisääntyminen tuo energiaa ja vaikuttaa ainakin minulla suoraan mielialaankin. En voi lakata ihmettelemästä, miten nopeasti illat ovat muuttuneet taas valoisiksi. Vaikka maa on vielä melko harmaa eikä puissakaan vielä juuri viherrä,  on kesä enää pienen odottelun päässä. Aivan kulman takana.

Tämä kesän odotus juuri huhtikuussa onkin ehkä parasta. Odotus on muuttunut toivottomasta valonkaipuusta konkreettiseksi,  joka päivä uusia merkkejä etsiväksi. Vähän kuin matkan odotus on parhaimmillaan silloin, kun on jo korkea aika tehdä joitakin pieniä hankintoja matkaa ajatellen, muttei vielä ole aika alkaa pakkaamaan.

Pihalla kukkaan oli puhjennut ensimmäinen krookus vasta eilen. Onnistuin tartuttamaan intoni myös nelivuotiaaseeni. Hän havaitsi pensasaidan kätköistä toisenkin, ja sitten vielä kolmannen. "Minä voisin olla meidän perheen rookusten metsästäjä, sopiiko äiti?"

Sopiihan se, keväästä kanssani iloitseva pikkuiseni!


(Nämä nuput tallentuivat puhelimen muistiin palstalta,  pihan ensimmäisistä en tullut napanneeksi kuvaa, senkun ihastelimme)






4 kommenttia:

  1. Pienestä koosta on etua: näkee monet asiat lähempää. Tänään ajattelin pihamaalla, että olisipa pikkuinen puutarhakaveri mukana nyppimässä satoja maasta nousevia vaahteravauvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, joskus näkee paremmin kun on silmät vähän matalammalla :)

      Poista
  2. Ihanaa kun löysin uuden blogin. Uusien blogikavereiden saaminen on kivaa. Liityinkin lukijaksi samantien. Tervetuloa vastavierailulle. - Mukavaa sunnuntai-iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi! Nyt ehdin myös tutustua sinun blogiisi ja jään lukemaan.

      Poista

Kerro vinkki, osoita myötätuntoa tai jätä muuten vain puumerkki käynnistäsi.