Hitaasti mutta varmasti

Vaikka työt palstalla ovat lähteneet hieman hitaasti käyntiin, kyllä siellä jotain tapahtuu. 

Suurin osa tapahtumista on viime vuoden puuhien ansiota.

Tämä kaunokainen oli kollegan tuliainen Hollannin matkalta.

Syksyn viimeiset heräteostokset siemenkaupasta - sittenkin sipulikukkia palstalle, kun alennusmyynnistä sai!

Tietenkään en merkinnyt ylös, mitä sipuleita mihinkin kohtaan istutin. Pussien etiketit sentään ovat tallessa, mutta taidan ihan suosiolla odottaa näiden seuraavien kukintaa, ennen kuin yritän leikkiä tunnistusleikkejä.

Tämä on varmasti laukka.

Mutta mikä tämä ihanainen mahtaa olla?

Tässä oletan olevan kaksi kuningasliljaa, mutta suoralehtisistä en kyllä tiedä. Hajulaukkaa?

Mutta entäs nämä sitten?

Narsissin sentään tunnen.

Ja tämä söpöläinen on siperianunikko. Ostin kaksi tainta viime kesänä jostain jämämyynnistä, olivat varsin surkeita ja vaatimattomia, mutta niin vaan ovat juurtuneet ja nyt oli jo ihan kunnollinen lehtiruusuke noussut maasta, ja tämä ensimmäinen nuppu. Voi suloisuutta.

Valkosipulitkin kasvavat jo komeasti, ja kuvassa kokeiluni kokonaisena maahan laitetusta talvivalkosipulista, jonka kynnet pitäisi voida jakaa varhain keväällä (ei kai se jo mennyt?) kasvamaan yksittäin. Ajattelin näin saada kasvimaalle esim. salaattipenkkiin valkosipuleita. Valkosipulien jakaminen kuuluukin tämän viikon tehtävälistalle.

Minttuun voi aina luottaa. Joskus liikaakin...

Jotain palstalla sentään on tänä keväänäkin ehtinyt tapahtua. Vaikka kylvöt vielä antavat odottaa, perunat on istutettu. Neljä riviä, pienet pätkät useampaa lajiketta. Mukana perussiikli ja -timo, sekä muutama Hyötykasviyhdistyksen valikoimasta valittu vieraampi lajike, mm. shetlannin musta. Kahteen riviin laitoin myös härkäpapua, luonnollisesti tämä kumppanuus on myös testattava.

Tästä tämä taas alkaa, hieman hitaasti mutta aivan varmasti!