sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Katsaus palstalle iltahämärissä

Olen viettänyt palstalla eniten aikaa iltahämärissä. Koska päivällä olen ahkerana työntekijänä toimistolla ja töiden jälkeen äitinä kotona, pääsee puutarhuripuoleni valloilleen usein illalla yhdeksältä iltasadun jälkeen. Valokuvia kirkkaassa auringonvalossa ei siksi juuri tule otettua. Tässä siis juhannuksen palstastatus auringonlaskun jälkeen otetun kuvin.




Perunat kasvavat hienosti lukuunottamatta noin metrin pätkää siiklipenkissä.  Osaan siikleistä tuli idätysvaiheessa varsin huonot idut, mutta optimistina lykkäsin kuitenkin kaikki siemenperunat maahan. Ihan jokaisella ei kasvuvoimaan kuitenkaan riittänyt ja paikkasin sittemmin reiän rivissä kylvämään härkäpapuja. 




Perunapenkkien edessä näkyvät papupenkkini, joissa kasvu on lähtenyt hienosti käyntiin. Etummaisena oljilla peitetyt hernerivit, herneet sain maahan vasta kesäkuun puolivälissä,  joten kovin aikaista hernesatoa ei voi odottaa. 




Papupenkkien ohella härkäpapua kasvaa perunariveissä. Aikaisimmat ovat siinä jo alkaneet kukkimaan. Papuja on lisäksi porttina palstalle, johon viime vuoden tavoin laitoin "pyramiditukiin" kasvamaan ruusupapua.




Papujen ohella tomaatille ja kurkulle rakensin vastaavan tukirakennelman harjaterästangoista. Näillä on allaan myös lämpöpenkkiviritelmä. Tomaatti Outdoorgirl on tehnyt jo kauniit raakileetkin.





Kurpitsat ja kesäkurpitsat ovat vielä lämmitelleet harsotunneleissaan. Ovatpa tunnelit kuvassa jotenkin vinksallaan, vaikka mittanauhan kanssan olen asetellut penkkien paikkoja, ja molempien pitäisi olla täsmälleen samanlaiset suoraan vierekkäin. Alla kurkistus myös kesäkurpitsojen tunnelin sisään. Kesäkurpitsat pääsivät palstalle vasta viime viikolla, ja osa taimista olikin jo ehtinyt alkaa kukkia maitotölkkiruukuissaan. Kesäkurpitsan taimet olivat tänä vuonna huomattavasti vahvemmat kuin viime vuonna, mikä johtui varmasti siitä, että kylvin kesäkurpitsät huomattavasti myöhemmin. Heti siementen idettyä pääsivät kesäkurpitsat päivisin nauttimaan auringosta - ja samalla viileämmästä ilmasta - terassille, kun viime vuonna olin kasvatellut taimia pitkään sisällä lämpimässä. Tätä samaa esikasvatusstrategiaahan käytin tänävuonna myös pavuille, joillekin kukille ja lopulta kaaleillekin. Nyt jännitän sadonkorjuun ajankohtaa, ja jos se ei mene kovin myöhäiseen, taidan hoitaa esikasvatukset jatkossakin näin niille lajeille, joille riittää kylvö toukokuussa.






Viimevuotiseen kompostiin istutettu myskikurpitsakin voi hyvin, sekin vielä harson alla lisälämmössä.




Kovin kauniilta ei palsta vielä näytä kaikkine harsoviritelmineen. Ehkäpä nyt juhannuksen jälkeen olisi aika luopua kaikista niistä, joiden tarkoituksena ei ole tuholaissuojaus. Näiden harsoviritysten alla kasvavat porkkanat, sipulit, purjo, uudenseelanninpinaatti, fenkoli, mangoldi, varsisellerit, salaatit, puhajuuret ja takimmaisena nauriit, mukulasellerit, mustajuuret, palsternakat, lantut, ja kyssäkaalit, Kovasta yrityksestä huolimatta huomaan ruutuviljelmässäni nyt yhden suunnitteluvirheen: ristikukkaisia on vähän joka ruudussa, joten harsoja saa viritellä jatkossakin melko moneen ruutuun.



Lopuksi vielä kuvia yrittipenkistä palstan toiselta reunalta. Yrttipenkkin ajattelin lisäksi koota monivuotiset sipulit, jotka vielä tänä vuonna kasvavat melko pieninä. Ryhmässä kasvaa ruohosipulin lisäksi ilmasipulia, kiinansipulia, laukkaa, karhunlaukkaa ja pillisipulia. Minttupuska ja viinisuolaheinä rehottavat sipuleiden takana, ja reunassa korkeana rakuuna (venäläinen). Ojanreunalla aidanteena kasvaa iisoppeja ja laventeleja, ja niiden takana vielä ojan rinteessä rohtosalkoruusuja, maurinmalvoja sekä punaväriminttua. Syötäviä yrttejäkin kasvaa, mutta kylvetyt vielä aika pieninä, ja monivuotiset ovat toipuneet hitaasti talven rasituksista. Yrittipenkistä löytyy tilliä, lehtipersiljaa, korianteria, kynteliä, mitsubaa, timjamia, salviaa, sitruunamelissaa, mäkimeiramia ja kurkkuyrttiä.














perjantai 24. kesäkuuta 2016

Kaalinkasvattaja, osa 2

Ennen kuin puhun kaaleista, aloitetaan pionista. Tänä kesänä tapahtui kauan odotettu ensi kukinta! Olen istuttanut pienelle pihallemme pionin luullakseni kesällä 2011. Nimeä en tiedä, silloin minulle riitti tieto, että kyse on pionista. Viisi kesää pioni sitkeästi teki lehtiä, mutta kukkaakaan ei aiemmin ole näkynyt. En edes enää tiennyt, olisiko tämä kerrottu vai yksinkertainen, valkoinen vai vaaleanpunainen. Nyt vastaus arvoitukseen on selvinnyt. Pionini kukkii kauniin pinkein kukin.

Tämä olkoon aurinkoisen ja iloisen juhannuksen toivotukseni kaikille lukijoille!



Sitten kaaleihin. Tämän kesäiset murheenkryynini.

Esikasvattelin huhtikuussa ruipeloita kaalintaimia. Varret venyivät niin pitkiksi, että taimet makasivat lötköinä ruukkujen reunoja pitkin. Menetin uskoni niiden kasvuvoimaan ja tein toukokuun alkupäivinä uusintakylvön.



Vaikka ehkä vähän myöhässä näiden kanssa olinkin, niin nyt näytti paljon paremmalta!

Taimet olivat kylvön jälkeen toisesta päivästä alkaen ulkona auringossa päivät, öiksi toin ne toukokuussa vielä sisälle lämpimään. Itävyys tällä viileämmällä tyylillä ei ollut aivan yhtä hyvä, kuin useamman päivän lämpimässä idättelyllä. Tulos on kuitenkin monin kerroin parempi näin.




Kesäkuun alussa minulla kasvoikin  näin kauniita parsakaalin, suippokaalin, lehtikaalin, palmukaalin ja kyssäkaalin taimia. Parsakaalia kasvatan neljää lajia, yksi ns. normaali parsakaali, jonka tulisi tehdä yksi suuri kukinto (Calabrais), kolme muuta taas ovat useita pieniä kukintoja tekeviä (Kalibroc, Spiragello sekä Purple Sprouhting).






Kävi kuitenkin niin, että kiiresen toukokuun ja kesäkuun alun ajan palstatyöt etenivät hitaasti, ja keskityin muihin kasveihin. Yritin saada kylvöt hoidettua ja istutin taimet, joille penkit olivat valmiina, kaalimaan ollessa yhä kääntämättä. Samalla kun laiminlöin kaalintaimiani, joku muu huomasi heidät.




Ensin luulin kirppojen löytäneen tiensä pihallemme. Parina päivän reikäiset kaalinlehden havaittuani pöllyttelin tuhkaa kaalin lehdille samalla kun muistelin että se toimisi karkoitteena. Vasta muutaman päivän kuluttua tajusin ihmetellä, kun taimia liikutellessä niistä ei hyppinyt pois kirppalaumoja. Tajusinpa lopulta vilkaista lehtiä tarkemmin, ja siellä alapinnallahan mellasti joku aivan muu kuin kirpat. Kaalikoit näyttävät löytäneen vaalitut ja vahvat kaalintaimeni. Eivätkä ne enää ole kovin vahvoja.






Nyt olen tämän viikon ajan päivittäin poiminut taimista pienenpieniä harmaita, vihreitä ja keltaisia toukanalkuja kymmenittäin. En tiedä, ovatko taimet enää pelastettavissa, ja vaikka olisivatkin, niin onko sadosta toiveita, kun kylvö jo meni myöhäiseen ja nyt tämä kärsimys varmasti vähintään viivästyttää kasvua.

Nyt olisi kaalimaakin valmiina, mutta en tiedä kannattaako näitä enää edes maalle viedä. Mietinkin samalla hyviä ideoita siitä mitä kaalipenkkiin voisi vielä kylvää tai ostotaimina istuttaa. Hyviä idetoita?

Pelastusoperaatiotakin päätin vielä yrittää. Pesin tänään kaikki kaalintaimet! Kun ne nyt vielä ruukuissa kasvavat, oli helppoa upottaa taimi kerrallaan kasvit veteen. Se irrotti melkoisesti toukkia kaalin lehdistä. Pidin lehtiä veden alla jonkin aikaa, olettaen että kaalikoin toukatkin ehkä tarvivat ilmaa hengittääkseen. Lopuksi vielä hankasin lehti kerrallaan kasvit varovaisesti puhtaiksi, jospa mahdolliset koin munatkin vielä lehdiltä huuhtoutuivat. Lopuksi karistelin vielä jokaisen ruukun pinnalta multaa pois niin paljon kuin juuria vioittamatta oli mahdollista ja täytin ruukut puhtaalla mullalla. Puhdistetut taimet pakkasin pieneen yrttikasvihuoneeseen. Olisi tehnyt mieli teipata kaikki saumat ilmastointiteipillä umpeen, mutta päätin luottaa, etteivät koit aivan noin pienistä raoista pääse sisään. Huomenna aamulla täytyy tarkastaa, löytyykö kasvihuoneesta yhtään koita. Jos löytyy, toistan pesuoperaation ja käytän sitä teippiä (tai ehkä vain laitan tiukan harson kasvihuoneen ympärillä.

Suunnitelmana onkin nyt juhannuksen yli seurata, jatkavatko kaalit kasvua. Jos jatkavat, istutan ne palstalle ja jään odottelemaan luulatavasti aika myöhäistä satoa. Jos eivät jatka, niin sitten kylvän kai kaikkea, mitä keskikesän jälkeen suositellaan kylvämään, aasialaisia lehtivihanneksia kuten paksoita ja tatsoita, vuonankaalia, nameniaa, pinaattia, kaskinaurista. 

Mitäköhän muuta voisi kylvää vielä juhannuksen jälkeen? 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kohopenkki kurpitsoille

Salkopapujen lisäksi viime viikonlopun suorituksista täytyy vielä esitellä upouusi ja hieno kurpitsapenkkini. "Jouduin" nimittäin aivan yllättäin kohopenkin rakennuspuuhiin. Palstanaapurini oli tilannut hevostallilta lantakuorman, ja siitä liikeni useampi kottikärryllinen minullekin ihan vain osan kuljetuskustannuksista maksamalla. Lanta ei ollut kompostoitua, vaan vasta prosessin alkuvaiheessa (palanutta? palavaa?). Suoraan lannoitteeksi sitä ei siis voi käyttää.



Päätinkin suurimmaksi osin haudata lannan maan sisään kompostoitumaan ja antamaan lämpöä sitä eniten tarvitseville. Päätin että suurin lämmönkaipuu olisi kurpitsoilla, artisokalla, tomaatilla ja kurkulla. Aloitin suurimmasta urakasta, eli kurpitsojen lämpöpenkistä.


En tietenkään ehtinyt tarkastaa kohopenkin rakentamisen ohjeita, vaan kasasin mutu-meiningillä penkin. Aluksi kaivoin koko penkin kokoisen kuopan ja kävin jemmaamassa metsänreunasta kunnon kasan risuja.




Kuopan pohjalle nakkasin risut.




Risujen päälle kasasin kerroksen vihreää.




Vihreän päälle sitten kunnon kerros lantaa.




Kuopan kaivuussa sivuun siirretyt mullat takaisin penkkiin, ja sekaan myös hieman ostomultaa. Penkistä ei tullut ihan niin korkea kuin olin kuvitellut, mutta aivan selvästi se on kuitenkin kohollaan. Kuva on hieman sumuinen, johtuen siitä, että kello alkoi olla yksitoista kun penkinrakennuspuuhissa tähän asti oli edetty. Valo ei siis puhelimen kameralle enää oikein riittänyt. Tältä se kuitenkin näytti.




Seuraavana päivänä jatkoin ja istutin taimet. Penkkiin tuli kolme kurpitsaa, yksi Jack Be Little, joka tekee pieniä kurpitsoja, yksi Marina di Chioggia sekä jättikurpitsä Centenaar. Penkkiin istutin myös yhden tomaatin, lajikkeena Sungold, sekä reunaan neljä varsiselleriä. Kesän mittaan sitten näkee, valtaavatko kurpitsat penkin reunoja myöten vai mahtuvatko tomaatti ja sellerit kasvamaan.





Osan lannasta laitoin viime vuotiseen kompostiin, kaivoin keskelle lämpöpanokseksi. Tämän kompostin pinnalle tyhjensin lisäksi yhden ostomultapussin ja istutin siihen myskikurpitsa Walthamin taimen. Katoin pinnan vielä oljilla ja laitoin harsonkin päälle. Nyt pitäisi ainakin olla lämpimät oltavat. (Kuva postauksen ensimmäisenä)

Tänään kaivoin toisen kohopenkkini, tällä kertaa tosin tein kaivannon vain penkin keskelle, alle puolen metrin levyisenä. Sinne kasasin vastaavasti ensin risuja, sitten vihreää ja sen päälle lantaa. Penkki on palstan toisella laidalla, noin kolme metriä ojan vierustaa. Tähän ajattelin laittaa latva-artisokat (4 kpl), tomaattia Outdoor Girl (3 kpl) ja avomaankurkkua (2 kpl). Tomaatille ja kurkulle viritän samanlaisen tukirakennelman, jonka tein salkopavuille. Täytyy varmaan vielä kokeilla, saako rakennelmaan kiinnitettyä harsot lämmittämään ja antamaan tuulensuojaa.

Kohopenkkien jälkeen lantaa oli vielä sen verran jäljellä, että sain siitä kerroksen tämän vuotiseen kompostiin. Ravinteikasta multaa pitäisi siis olla tiedossa tuleville vuosille niin komposteissa kuin maan allakin.


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Salkoja pavuille

Nyt ollaan maagisessa kesäkuun kymmenennessä, mikä ainakin Etelä-Suomessa pitäisi tarkoittaa sitä, että hallanaratkin kasvit voi istuttaa avomaalle ja kylvöt hieman lämpimämpää maata vaativille kasveille voi nyt tehdä. Minulla ei kuitenkaan ole vielä edes maa muokattuna koko kasvimaan alalta. Nyt olisi siis aika ottaa loppukiri, sillä kohta pitäisi jo aloittaa rikkaruohokierros ensimmäiseksi kylvetyistä porkkana- ja salaattipenkeistä. En kuitenkaan sitä aloita, ennen kuin loputkin taimet ja siemenet ovat maassa. Jotain tärkeysjärjestystä tässä sentään täytyy yrittää noudattaa.

Viime viikonloppuna, uhkarohkeasti viikkoa ennen tätä rajapyykkipäivämäärää, istutin kuitenkin esikasvatetut pavut palstalleni. Pitkään mietin, millaiset tuet salkopavuille perustaisin. Viime vuonna kasvatin ruusupapua kahdessa harjaterästangoista tehdyssä "pyramidissa" (tai ehkä tetrassa, pyramidissa pitäisi kai olla neljä sivua, näissä oli kolme...). Harjateräkseen päädyin lopulta myös papupenkin kohdalla. Salkopapuja minulla ei aiemmin ole ollutkaan, joten nyt menee testaukseen kahdeksasta kaksimetrisestä terästangosta sekä naruista ja rautalangasta kyhätty tukirakennelma. Ihan hienolta se ainakin omiin silmiini näytti, kun vihdoin sain sen pystytettyä.



Harjaterästangot pystytin pareittain ja kiinnitin rautalangalla. Nostin ristikkäin kiinnitettyjen tankoparien päälle vielä poikittain yhden lyhyemmän tangon pitämään rakennelmaa ryhdissä. Tankoparien väliin viritin vielä juuttinarusta lisätuet, jotka kiinnitin alhaalla tuen alareunaan tankojen väliin vetämääni rautalankaan. Rakennelma koostuu siis yhteensä 14 erillisestä tuesta joiden ympärille pavunvarret voivat kiertyä.



Taimia minulla oli kahta lajiketta, lilaan vivahtavaa Blauhildeä sekä keltaista Neckargoldia. Blauhildet olivat ehtineet kasvaa huomattavasti isommiksi, vaikka samaan aikaan olin molemmat kylväneet. Neckargoldit olivat tosin olleet liian pienissä ruukuissa, mikä voi selittää hitaamman kasvun. Taimia istutin kaksi jokaista erillistä tukea (terästanko tai naru) kohden. Blauhildet sai jo kierrettyä hyvin tuen ympärille, pienempiä Neckargoldeja täytyy varmasti auttaa löytämään tuki kunhan taimet hieman kasvavat.





Papupenkkiin istutin myös esikasvatetut pensaspavun taimet, Purple Teepee sekä Borlotto Linqua di Fuocco Nano (piti luntata...). Keskelle ruutua olin jo aiemmin kylvänyt Härkäpapuja, Kontua sekä Threefold Whitea. Tarkoitus on nyt heti tänä viikonloppuna kylvää loput pensaspavut, eli lisää kahta edellä mainitsemaani sekä yhtä vihreää, jonka nimeä en nyt kuitenkaan muista.




Tälle viikonlopulle onkin varsin pitkä työlista. Tomaattien, artisokkien ja kurkun, kesäkurpitoiden sekä kaalien penkit pitäisi vielä tehdä, osa maahan joka oli viime vuonna viljelemättä ja jopa käytävänä, kun penkkien paikat tänä vuonna ruutusuunnitelmani mukaan ovat hieman eri kohdissa kuin viime vuonna. Tämä onkin suurin jäljellä oleva työ, yhteensä kolme vajaa kolmemetristä ja reilun metrin levyistä penkkiä. Pienemmällä muokkauksella pääsee herne-, lehtivihannes- ja punajuuriruutujen kanssa, jotka on kyllä kertaalleen keväällä käännetty, ja vaativat vain putsaamisen rikoista ja ehkä hieman lisämultaa. Kylvettävä on papujen lisäksi punajuuret, lisäkylvöt porkkanasta, nauriista ja retiisistä sekä herneet. Salaattiruutua täytyy myös hieman tutkailla ja tehdä uusintakylvöjä itämättä jääneiden paikalle. Lisäksi ajattelin istuttaa lehtivihannesruudun taimet, joihin lasken kuuluvaksi lamopinaatin, mangoldin, purjon, fenkolin ja varsisellerin. Lehtivihannesruutuun kylvän lisäksi punasikuria ja sellerikaalia. Kyssäkaalin päätin sijoittaa juurespenkkiin ja lantusta olen kasvattanut taimia, joten kylvöjen lisäksi juureksia täytyy myös istuttaa. 

Kun kaikki hyötykasvit ovat paikoillaan, odottaa vielä palstan etureunan noin metrin levyinen kaistale, joka on tiukkaa voikukka- ja rönsyleinikkimattoa. Etureunaan tulee kukkapenkkejä, ja esikasvattamani kesäkukat ja perennat pääsevätkin sitten viimeisenä multiin. Näihin kukkapenkkeihin en aio yrittääkään mitään kylvää, sillä niiden arvioitu valmistumisaika on ehkä jossain kesäkuun viimeisen viikon paikkeilla. Sen rikkaruohokierroksen jälkeen siis.